AUKIOLOAJAT MA-SU 10-18 | PÄÄSYLIPUT VERKKOKAUPASTA
Osta pääsyliput
Luonnon monimuotoisuuden suojelu on meidän kaikkien yhteinen asia. Lajikato ja ekosysteemien köyhtyminen on yksi tämän vuosituhannen suurimmista haasteista, ja niiden taustalla on lukuisia syitä; mm. ilmastonmuutos, ihmisen käyttöönsä ottamien alueiden lisääntyminen, ylikalastus ja laiton eläinkauppa. Lajien monimuotoisuuden köyhtyminen lisää sekä meidän ihmisten, että muiden lajien ja kokonaisten ekosysteemien haavoittuvuutta muutosten edessä – monimuotoinen luonto on elintärkeä vakuutus koko ympäristön, eläinten ja meidän oman terveytemme ja hyvinvointimme turvaksi.
Eläintarhojen tehtävät
Näin suurten haasteiden ratkaisu edellyttää meidän kaikkien osallistumista. Eläintarhoilla on monimuotoisuuden suojelussa oma, erityinen roolinsa. Tarhaoloissa kasvattamalla voidaan muun muassa säilyttää ja pelastaa eläinlajeja, jotka ovat nyt tai tulevaisuudessa vaarassa kadota tai jopa kadonneet luonnosta. Eläintarhat pystyvät myös tarjoamaan mahdollisuuksia sellaiselle tutkimukselle, jota luonnon olosuhteissa olisi mahdoton tai hankala toteuttaa. Toimintaamme kuuluu myös suojelutyötä edistävän tiedon kerääminen ja jakaminen eri muodoissa ja yhteistyö muiden toimijoiden kanssa.
Eläinpuistot ovat suosittuja käyntikohteita, ja tavoitteenamme on, että jokainen vierailijamme viettäisi elämyksellisen päivän luonnon keskellä, eläintemme parissa. Vierailijoidemme saamat positiiviset kokemukset ja käynnin aikana opitut uudet asiat auttavat meitä tärkeimmässä tehtävässämme lajien ja luonnon monimuotoisuuden suojelun edistämisessä. Tekemämme ympäristökasvatustyö tähtää tukemaan kestäviä ratkaisuja ja toimintatapoja sekä tiedonhalua niin omassa arjessamme kuin kävijöidemmekin tekemissä valinnoissa.
Ainutlaatuinen arktinen eläinpuisto
Meidän lajistomme painottuu kotimaisiin ja arktisiin eläinlajeihin, joita painotamme myös suojelutyössämme. Pohjoinen luonto on haavoittuvainen ja arktisilla alueilla ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat erityisen voimakkaita. Moni meillä asuvista eläinlajeista on vaarassa kuolla sukupuuttoon tai ajautua erittäin uhanalaiseksi luonnossa etenkin, jos ilmastonmuutosta ja muita ympäristössä tapahtuvia negatiivisia kehityskulkuja ei pystytä merkittävästi hidastamaan.
Lue lisää miksi monimuotoisuuden turvaaminen on ykköstehtävämme:
Biodiversity strategy for 2023 (Europa.Eu)
Biodiversity – our strongest natural defense against climate change (UN)
Eläintarhat yhteistyössä
Useimmat eläintarhojen toteuttamista suojelutoimista ovat mahdollisia vain laajan, kansainvälisen yhteistyöverkoston ansiosta. Yksittäisen eläintarhan olisi mahdoton ylläpitää riittävän suurta populaatiota kustakin lajista, kerätä tarpeeksi dataa ja näytteitä erilaisia tutkimuksia varten, koostaa mielekkäästi kaikki tieto jota eläinten hyvinvoinnin turvaaminen edellyttää sekä ylläpitää kaikkea tarvittavaa tietotaitoa siitä äärimmäisen monipuolisesta kentästä, jolla eläintarhat toimivat.
Eläintarhojen järjestöt
Ranuan Eläinpuisto kuuluu Euroopan eläintarha- ja akvaariojärjestöön eli EAZA:an. Järjestön jäsenenä toimiminen antaa paljon mahdollisuuksia: yhteistyössä toteutettava eläinkantojen ylläpito mahdollistaa geneettisesti monimuotoisten eläinpopulaatioiden ylläpitämisen, tutkimustyötä voidaan koordinoida tehokkaammin, ja erikoisasiantuntemusta monenlaisiin tilanteisiin löytyy järjestöstä runsaasti.
EAZA:n jäsenyys antaa toiminnallemme myös runsaasti ohjeita, joita noudattamalla jäsenistö varmistaa, että yhteinen toimintamme on vastuullista ja läpinäkyvää – EAZA:n säännöt edellyttävät useissa tapauksissa lainsäädäntöä olennaisesti korkeampien vaatimusten noudattamista eläinten hyvinvoinnin ja toiminnan muun eettisyyden osalta. Jäsentarhat eivät esimerkiksi käy kauppaa villieläimillä, jotta toimintamme ei edes kiertoteitse tukisi laitonta eläinkauppaa, vaan eläinten siirrot tarhojen välillä tapahtuvat vastikkeetta. Eläimiä ei myöskään pyydetä luonnosta eläintarhoihin, ellei kyseessä ole harvinainen poikkeus sellaisen suojeluhankkeen piirissä, jolle on tarvittavat viranomaisluvat.
Eläintarhojen yhteistyötä tehostavia ja toiminnan laatua seuraavia järjestöjä ovat myös esimerkiksi AZA (Association of Zoos & Aquariums | AZA.org), BIAZA – British and Irish Association of Zoos and Aquariums | BIAZA, ZAA (Home (zooaquarium.org.au)) sekä maailmanlaajuinen kattojärjestö WAZA, jonka järjestöjäsen EAZA puolestaan on.
Suomen eläinpuistoista meidän lisäksi myös Korkeasaari ja Ähtärin eläinpuisto kuuluvat EAZAAN.
Muut yhteistyötahot
Eläintarhat tekevät luonnollisesti yhteistyötä myös monien muiden tahojen kuin toisten eläintarhojen kanssa. Tällaisia voivat olla esimerkiksi erilaiset tutkimus- ja koulutusorganisaatiot, suojelujärjestöt ja sekä paikalliset että kansainväliset viranomaistahot ja muut alueelliset yritys- ja yhteistyökumppanit. Tällainen monialainen yhteistyö on edellytys monien suojelutoimien onnistumiselle sekä sille, että eläintarhoilla oleva tietotaito saadaan laajemmin käyttöön yhteiskunnassa.
Eazan sivuille
Eläinten tarhakantojen ylläpito
Eläintarhoissa tapahtuvalla lisäännyttämisellä ja kannan ylläpidolla pyritään turvaamaan riittävän monimuotoisen kannan säilyminen kunkin eläinlajin osalla. Tällainen ihmisten hoidossa oleva, geneettisesti riittävän monimuotoinen kanta on monessa tapauksessa tärkeä esimerkiksi luontoonpalautushankkeelle tai luonnonvaraisen kannan tilan parantamiseen tähtäävälle tutkimukselle.
Lisääntyminen on osa eläinten lajityypillistä toimintaa, ja mahdollisuus toteuttaa lisääntymis- ja hoivaviettiä parantaa monesti eläinten hyvinvointia. Erityisen tärkeää tämä on laumoissa ja perhekuntina eläville eläimille. Eläinten lisääntymistä voidaan rajoittaa silloin, kun se on populaation rakenteen ja eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta paras ratkaisu.
Kannan ylläpito tarhaolosuhteissa edellyttää useiden eläintarhojen välistä yhteistyötä. Euroopassa yhteistyötä tehdään erityisen tiiviisti EAZA:n jäsenten kesken, mutta yhteistyö on usein myös maailmanlaajuista.
Suojeluohjelmat ohjaavat toimintaa
Monella eläinlajilla on EAZA:n alaisuudessa oma kantakirjaohjelmansa (ESB) tai sitäkin tarkemmin hallinnoitu ex situ -suojeluohjelma eli EEP -ohjelma. EEP-ohjelmaan kuuluvilla lajeilla on kullakin oma koordinaattorinsa, joka antaa suositukset eläintarhoille siitä, minkä yksilöiden tulisi lisääntyä keskenään ja minkä yksilöiden esimerkiksi muuttaa toiseen eläintarhaan. Tavoitteena on tällä tavoin ylläpitää sopivan kokoista, geneettisesti mahdollisimman monimuotoista kantaa. EEP-ohjelman sisällä voidaan tehdä yhteistyötä myös tiedonjaon, tutkimuksen ja muiden lajinen suojelun kannalta olennaisten aiheiden osalta. Tällä hetkellä EAZA:ssa tehdään töitä nykyisten ESB ohjelmien muokkaamiseksi suojelutoimia paremmin tukeviksi, uuden mallisiksi EEP-ohjelmiksi.
EEP ohjelmien sisältämät suositukset sekä EAZA:n alueelliset suositukset eläintarhojen lajistosta ohjaavat paitsi sitä, millä tavalla kunkin eläinlajin kanssa meillä toimitaan, myös sitä, millaiset lajit kuuluvat eläimistöömme. Kaikilla eläimillämme on arvonsa sekä yksilöinä että meitä ympäristökasvatuksellisuuden toteuttamisessa auttavina asukkainamme, mutta uusia lajivalintoja tehtäessä yksi painava kriteeri ovat eri suojeluohjelmien tarpeet kyseisten lajien pitopaikoille, kyseisten lajien uhanalaisuusluokitus sekä meneillään olevat ja suunnitellut suojeluhankkeet.
EEP lajit Ranuan eläinpuistossa
Ranuan Eläinpuiston lajeista EEP-ohjelmiin kuuluvat jääkarhu, ahma, susi, saukko, dhole, myskihärkä, myskikauris, metsäpeura, vesikko, manuli, kiljuhanhi ja tunturipöllö. Lisäksi EAZA:n kantakirjaohjelmiin lajeistamme kuuluvat ruskeakarhu ja ilves.
Tutkimus
Tieto edellytyksenä oikeille valinnoille
Eläintarhoissa elävien eläinten avulla on mahdollista saada eläinten hyvinvointia vaarantamatta tietoa, jota luonnonvaraisten lajikumppanien avulla olisi mahdotonta tai hyvin vaikea kerätä. Esimerkiksi eläinlajin perusominaisuuksiin, tarpeisiin, sairauksiin ja lisääntymiseen liittyvä tieto on tärkeää monelle luonnonvaraisen kannan suojeluun, palauttamiseen tai ylläpitoon tähtäävälle hankkeelle sekä yleisen tietotasomme kohentamiselle sekä eläinten hyvinvoinnin kehittämiselle tarhaolosuhteissa.
Esimerkkejä tutkimushankkeista
Osallistumme aina mahdollisuuksien perustavoitteisiimme sopiviin tutkimushankkeisiin yhteistyössä eri yliopistojen, eläintarhojen sekä muiden tutkimuslaitosten kanssa.
Olimme mm. mukana tutkimuksissa liittyen karhujen talviuneen ja auttanut selvittämään, voiko jääkarhun tassunjäljistä eristää DNA:ta yksilön tunnistamiseksi (kyllä muuten voi). Pikkuruisen lumikon kakkaa olemme keränneet hajumalliksi koirille, joita opetetaan tunnistamaan jätökset lajistokartoituksen yhteydessä. Eläinten terveydenhoitoon liittyvistä näytteistä osaa saatetaan käyttää tutkimukseen tai tallentaa niistä näytteitä biopankkeihin. Kun eläin menehtyy tai lopetetaan, voidaan siitä tarvittaessa kerätä erilaisia näytteitä tutkimushankkeisiin tai museoiden kokoelmiin.
Osallistumme myös Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) yöperhosseurantaan, jossa kerätään tietoa yöperhosten esiintymisestä eri puolilla Suomea. Yöperhosseurannan avulla saadaan tietoa lajien levinneisyydestä ja monimuotoisuudesta, jotka heijastavat osaltaan ympäristössä tapahtuvia muutoksia.
Eläintarhan normaalit arjen toiminnot tuottavat tietoa, jota voidaan myöhemmin hyödyntää tutkimuksessa. Ranuan Eläinpuiston eläimistä tallennetaan tietoa kansainväliseen ZIMS-tietokantaan, ja kuolleet yksilöt tutkii joko Ruokavirasto tai eläinpuiston oma eläinlääkäri, jolloin saadaan tietoa eläimen terveydentilasta ja mahdollisista tarttuvista sairauksista.
Monipuolisia mahdollisuuksia
Myös monia muita aiheita on toteutettu eri eläintarhoissa: esimerkiksi eläinten seuranta- ja tunnistusmenetelmiä on usein turvallisinta testata ensin eläintarhaeläimillä kontrolloiduissa olosuhteissa. Näin saatava tieto auttaa hankkimaan suojelutoimien kannalta olennaista tietoa luonnonvaraisista populaatioista. Myös monet hoitokäytäntöihin, ruokintaan, eläinlääkintään ja eläinten nukutukseen liittyvät aiheet ovat tärkeitä tutkimusaiheita, joista hyötyvät paitsi tarhatut eläimet, myös monet suojelu- ja luontoonpalautushankkeet. Osa tutkimusaiheista tähtää erityisesti eläintarhaeläinten hyvinvoinnin kehittämiseen. Tällaisia voivat olla vaikkapa virikkeellistämiseen, tarharakenteisiin tai erilaisten häiriötekijöiden tai eläinryhmän sosiaalisten suhteiden vaikutusta kartoittavat tutkimukset.
Luontoonpalautus
Eläintarhakanta voi mahdollistaa palautusistutukset silloin, kun eläinlajin luonnonvarainen kanta on vaarassa köyhtyä liiallisesti tai hävitä joko paikallisesti tai maailmanlaajuisesti. Joitakin lajeja on onnistuttu palauttamaan luontoon eläintarhoista jopa sen jälkeen, kun niiden luonnonvarainen kanta on kokonaan hävinnyt.
Harkittua yhteistyötä
Luontoonpalautusprosessi on monimutkainen ja edellyttää tarkkaa, monen asiantuntijaryhmän välistä yhteistyötä sekä suunnittelua, ja niissä tulee noudattaa kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) linjauksia sekä paikallista lainsäädäntöä. Joskus eläintarhat voivat olla tukemassa myös siirtoistutushankkeita silloin, kun eläintarhassa syntyneitä yksilöitä ei hankkeeseen tarvita vaan eläimiä voidaan siirtää alueelta toiselle: eläintarhoilla on usein korvaamatonta tietoa liittyen eri villieläinten käsittelyyn, kiinniottoon, kuljetukseen, tukiruokintaan ja moniin muihin keskeisiin kysymyksiin, jotka tällaisessa hankkeessa on ratkaistava.
Tarhasyntyisten eläinten luontoonpalautus edellyttää tarvittavia lupia, ja näistä hankkeista viestitään avoimesti. Luonnosta loukkaantumisen tai muun avuntarpeen vuoksi ihmisen hoivaat esimerkiksi eläintarhaan päätynyt, eläin tulee sen sijaan palauttaa luonnon olosuhteisiin ensi tilassa, jos se kuntoutuu riittävästi selvitäkseen itsenäisesti (poikkeuksena yksilöt, joiden luontoon vapauttamisen estää lainsäädäntö, eli lähinnä haitallisiin vieraslajeihin kuuluvat eläimet). Mikäli tämä ei ole mahdollista, tulee eläin joko lopettaa tai sijoittaa eläintarhaan. Luonnoneläimen ottaminen edellyttää, että tämä on tarkoituksenmukaista, eläimen hyvinvointi voidaan turvata ja sen pitämiseksi tarhaoloissa on tarvittavat luvat viranomaisilta.
Ranuan Eläinpuisto on mukana metsäpeurojen palautusistutuksissa Suomenselän alueelle (MetsäpeuraLIFE -hanke). Meiltä on myös lähtenyt viirupöllö belgialaiseen eläintarhaan yhdeksi kantaemoksi lajin parissa toteutettavaan eurooppalaiseen luontoonpalautushankkeeseen.
Metsäpeura Life sivulle
Muut suojelutoimet
Elinympäristön ja luonnonvaraisten eläinkantojen suojelun tukeminen
Osallistumme erilaisiin kampanjoihin, joilla pyritään hidastamaan luontokatoa ja lieventämään sen vaikutuksia. Pyrimme omassa toiminnassamme huomioimaan kestävän kehityksen, kiertotalouden ja fossiilisten polttoaineiden sekä energian kulutuksen vähentämisen.
Lue lisää vastuullisuuden huomioimisesta toiminnassamme.
Osakeyhtiönä emme voi suoraan kerätä rahaa luonnonsuojeluhankkeisiin, mutta kannustamme kävijöitämme mahdollisuuksien mukaan lahjoittamaan erityisesti arktisten lajien suojeluun ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen tähtääviin keräyksiin. Esimerkkejä ovat WWF:n lumikummiksi ryhtyminen
ja ja Korkeasaaren villieläinsairaalan toiminnan tukeminen.
Luonnonvaraisten eläinten hoito ja neuvonta
Tällä hetkellä Ranuan Eläinpuistolla ei ole mahdollista suoraan luonnosta tulevien loukkaantuneiden tai muuten avuntarpeessa olevien eläinten vastaanottaminen tilanpuutteen vuoksi. Pyrimme löytämään asiaan ratkaisua, ja sillä aikaa annamme neuvontaa villieläinten hoivan tarpeisiin liittyvissä kysymyksissä ja mahdollisuuksien mukaan autamme löytämään näille eläimille hoivapaikkoja. Teemme myös yhteistyötä eri viranomaisten kanssa erilaisiin luonnoneläimiin liittyvien ongelmatilanteiden ja kysymysten ratkaisemiseksi tarjoamalla neuvontaa ja vaihtamalla kokemuksia.
Otamme eläintarhan asukeiksi alun perin luonnosta tulleita eläimiä silloin, jos eläimen palauttaminen luontoon ei ole mahdollista esimerkiksi lievästi puutteellisen kuntoutumisen takia, ja sen sijoittaminen tarhaoloihin on tarkoituksenmukaista, eläimen hyvinvointinäkökulmasta perusteltua ja tarhasijoittamiselle saadaan tarvittavat luvat viranomaisilta.
On muistettava, että loukkaantuneiden tai muuten avuntarpeessa olevien luonnoneläinten hoitamisen tavoite on aina luontoon palaaminen, ja useimmiten mikäli tämä ei ole mahdollista, on eettisesti perusteltua harkita eläimen lopettamista. Tarhaoloihin sijoittaminen on harvinaisin, mutta joissakin tapauksissa perusteltu ratkaisu.