Punakettu

ELINTAVAT

Sopeutuvaista ja neuvokasta kettua tavataan kaikenlaisissa elinympäristöissä kaupungeista erämaihin. Se viihtyy siellä, missä kulloinkin on ravintoa saatavilla. Ketun pääravintoa ovat myyrät, mutta myyräkantojen ollessa alhaalla kelpaa muukin eläinravinto; hautovat metsäkanalinnut sekä niiden munat ja poikaset, jänikset, sammakot, kalat ja jopa hyönteiset. Myös marjat ja hedelmät sekä haaskat ja kaatopaikkatähteet käyvät ketulle. Kettu on pääasiassa yö- ja hämäräaktiivinen, mutta tarpeen tullen sen voi tavata ruuanhaku- tai riijuureissulla myös päiväsaikaan. Se on viime aikoina laajentanut elinpiiriään yhä pohjoisemmaksi tunturialueelle, jolloin naali joutuu kilpailemaan sen kanssa ravinnosta ja pesäpaikoista.

SUOJELU

Yleinen ja laajalle levinnyt punakettu kuuluu riistalajeihin. Metsästäjät kokevat ketun kilpailijakseen, jota metsästetään nykyisin ei niinkään turkin, kuin ”riistanhoidon” takia. Vuotuinen saalis on ollut 50 000-60 000 yksilöä.

SOPEUTUMINEN TALVEEN

Kettu vaihtaa syksyllä lämpimän talviturkin, joka pohjoisilla seuduilla on eteläisempiä alueita pidempi. Pohjoisilla ketuilla on myös karvaiset jalkapohjat eteläisten kettujen tassutellessa paljain anturoin.