Saukko

ELINTAVAT

Saukkoa eli euraasiansaukkoa esiintyy Euroopan, Aasian ja Afrikan jokien, järvien ja merten rannoilla. Suomessa saukkoa tavataan koko maassa, tosin lounaisilla rannikkoaluilla harvemmin. Saukkojen elämä on sidoksissa vesistöihin. Niiden sopeutumisesta vesielämään kertovat varpaiden välissä olevat räpylät, vähän vastusta vedessä aiheuttava sukkulamainen ruumis, peräsimenä toimiva pitkä häntä ja sukelluksissa sulkeutuvat sieraimet ja korvat. Saukot ovat aktiivisia pääasiassa hämärissä ja viettävät yksinäisen kulkurin elämää elinpiirillään kierrellen. Ruokavalio koostuu pääasiassa kaloista, sekä sammakoista, ravuista ja vesilintujen munista ja poikasista.

SUOJELU

Saukon turkki on ollut haluttua saalista, ja Suomen saukkokanta onkin ollut häviämisen partaalla pariin kertaan. Rauhoitukset 1939–1950 sekä uudelleen 1970-luvulla saivat saukkokannan kuitenkin elpymään ja nykyään saukkoja tavataan yleisesti koko maassa. Suomessa vuoden 2015 uhanalaisuustarkastelussa sen luokitus muutettiin silmälläpidettävästä elinvoimaiseksi. Muualla Euroopassa saukon tilanne on huonompi, ja se onkin kadonnut osalta elinalueistaan. Yleisesti saukko luokitallaan silmälläpidettäväksi, ja sen kanta on laskemaan päin. Saukon suurimmat uhat ovat elinympäristön muutokset, saasteet, metsästys, kalastus ja liikenne. Saukko kuuluu EAZA Ex-situ -suojeluohjelmaan (EEP).

SOPEUTUMINEN TALVEEN

Saukko jatkaa aktiivista pedon elämää talvellakin. Sen tuuhea turkki on vedenpitävä, joten se voi kastumatta ja vilustumatta saalistaa kaloja myös talvella.

RANUAN ELÄINPUISTOSSA

Ranuan eläinpuistossa asustaa saukkopari Alma (naaras) ja Harald (uros). Ne on helppo erottaa koon perusteella, sillä Harald on selvästi Almaa suurempi.