Saukko

ELINTAVAT

Saukkoa eli euraasiansaukkoa esiintyy Euroopan, Aasian ja Afrikan jokien, järvien ja merten rannoilla. Suomessa saukkoa tavataan koko maassa, tosin lounaisilla rannikkoaluilla harvemmin. Saukkojen elämä on sidoksissa vesistöihin. Niiden sopeutumisesta vesielämään kertovat varpaiden välissä olevat räpylät, vähän vastusta vedessä aiheuttava sukkulamainen ruumis, peräsimenä toimiva pitkä häntä ja sukelluksissa sulkeutuvat sieraimet ja korvat. Saukot ovat aktiivisia pääasiassa hämärissä ja viettävät yksinäisen kulkurin elämää elinpiirillään kierrellen. Ruokavalio koostuu sammakoista, ravuista, vesilintujen munista ja poikasista sekä kaloista.

SUOJELU

Saukon turkki on ollut haluttua saalista ja Suomen saukkokanta onkin ollut häviämisen partaalla pariin kertaan. Rauhoitukset 1939–1950 sekä uudelleen 1970-luvulla saivat saukkokannan kuitenkin elpymään ja nykyään saukkoja tavataan yleisesti, joskin harvakseltaan, koko maassa. Suomessa vuoden 2015 uhanalaisuustarkastelussa sen luokitus muutettiin silmälläpidettävästä elinvoimaiseksi, mutta muualla Euroopassa se on edelleen vaarassa. Saukon suurimmat uhat ovat liikenne ja ympäristömyrkyt, jotka kertyvät vesistöjen huippupetoon, saukkoon. Saukko kuuluu Euroopan uhanalaisten lajien suojeluohjelmaan (EEP).

SOPEUTUMINEN TALVEEN

Saukko jatkaa aktiivista pedon elämää talvellakin. Sen tuuhea turkki on vedenpitävä, joten se voi kastumatta ja vilustumatta saalistaa kaloja myös talvella.