Naali

ELINTAVAT

Naalia tavataan puurajan ylä- tai pohjoispuolisella tundralla kautta pohjoisen pallonpuoliskon. Se elää yksin tai pienessä perheenjäsenten muodostamassa laumassa ja on aktiivinen läpi vuoden kaikkina vuorokaudenaikoina. Naalin tärkeintä ravintoa ovat pikkujyrsijät kuten myyrä ja sopuli, joiden lisäksi se syö mm. lintuja ja niiden munia, haaskoja, hyönteisiä ja marjoja. Suomen naalit elävät pohjoisimpien kuntien, Utsjoen, Inarin ja Enontekiön, tunturialueilla.

SUOJELU

Vaikka koko maailman mittakaavassa naalit eivät ole häviämässä, geneettisesti erilaistunut Fennoskandian naalipopulaatio on vaarassa kadota. Naali on rauhoitettu Suomessa jo vuonna 1940, mutta vielä nykyäänkin se on Suomen uhanalaisin nisäkäs. Suomessa naaleja on laskettu olevan alle 10 yksilöä ja koko Fennoskandiankin populaatio käsittää vain 160–170 eläintä. Ilmastonmuutoksen myötä kettu on valloittanut naalien pesimäalueita. Naalin pääravinnon, sopulien, huippuvuodet ovat myös olleet viimeaikoina harvinaisia. Osa ongelmaa on suurpetojen puuttuminen tunturista ja poroteurastuksien siirtyminen maastosta teurastamoihin. Naali käyttäisi mielellään hyväkseen isompien petojen saaliin rippeet, niin kuin se tekee pohjoisilla jäätikköalueilla jääkarhuja seuratessaan.

SOPEUTUMINEN TALVEEN

Naali on sopeutunut arktisiin olosuhteisiin erinomaisesti. Se vaihtaa talveksi kesäturkkia kaksi kertaa paksumman, valkean tai harmaan talviturkin. Naalin erikoistumisesta kylmään elinympäristöön kertoo myös sen ruumiinrakenne: lämpöä luovuttavat ulokkeet, kuten korvat, kuono, kaula ja häntä ovat pienempiä tai lyhyempiä kuin lämpimillä seuduilla elävillä sukulaislajeilla. Naali varastoi ruokaa paitsi pesäkäytäviinsä tai maan sisään, myös nahkansa alle rasvaksi. Rasva eristää ja siihen varastoitunutta energiaa kuluttamalla naali selviytyy yli talvikauden, jolloin ravinto on niukkaa.