Naali

ELINTAVAT

Naalia tavataan puurajan ylä- tai pohjoispuolisella tundralla kautta pohjoisen pallonpuoliskon. Se elää yksin tai pienessä perheenjäsenten muodostamassa laumassa ja on aktiivinen läpi vuoden kaikkina vuorokaudenaikoina. Naalin tärkeintä ravintoa ovat pikkujyrsijät kuten myyrä ja sopuli, joiden lisäksi se syö mm. lintuja ja niiden munia, haaskoja, hyönteisiä ja marjoja. Suomen naalit elävät pohjoisimpien kuntien, Utsjoen, Inarin ja Enontekiön, tunturialueilla.

SUOJELU

Vaikka koko maailman mittakaavassa naalit eivät ole häviämässä, geneettisesti erilaistunut Fennoskandian naalipopulaatio on vaarassa kadota. Naali on rauhoitettu Suomessa jo vuonna 1930, mutta vielä nykyäänkin se on Suomen uhanalaisin nisäkäs. Suomessa naaleja on laskettu olevan alle 20 yksilöä ja koko Fennoskandiankin populaatio käsittää vain noin 550 eläintä (v. 2024). Ilmastonmuutoksen myötä kettu on valloittanut naalien pesimäalueita. Naalin pääravinnon, sopulien, huippuvuodet ovat myös olleet viimeaikoina harvinaisia. Osa ongelmaa on suurpetojen puuttuminen tunturista ja poroteurastuksien siirtyminen maastosta teurastamoihin. Naali käyttäisi mielellään hyväkseen isompien petojen saaliin rippeet, niin kuin se tekee pohjoisilla jäätikköalueilla jääkarhuja seuratessaan. Naalin pitkäjänteinen suojelu pohjoismaissa on tuottanut hiljalleen tulosta; Fennoskandian naalipopulaatio on hiljalleen runsastunut, ja ensimmäinen onnistunut pesintä Suomen Lapissa havaittiin vuonna 2022, yli 25 vuoden tauon jälkeen.

SOPEUTUMINEN TALVEEN

Naali on sopeutunut arktisiin olosuhteisiin erinomaisesti. Se vaihtaa talveksi ruskeaa kesäturkkia kaksi kertaa paksumman, valkean tai harmaan talviturkin. Naalin erikoistumisesta kylmään elinympäristöön kertoo myös sen ruumiinrakenne: lämpöä luovuttavat ulokkeet, kuten korvat, kuono, kaula ja häntä ovat pienempiä tai lyhyempiä kuin lämpimillä seuduilla elävillä sukulaislajeilla. Naali varastoi ruokaa paitsi pesäkäytäviinsä tai maan sisään, myös nahkansa alle rasvaksi. Rasva eristää ja siihen varastoitunutta energiaa kuluttamalla naali selviytyy yli talvikauden, jolloin ravinto on niukkaa. Kylmpimpinä aikoina naali lepää kerälle käpertyneenä, häntä kuonon päälle aseteltuna.