Myskikauris
ELINTAVAT
Siperian myskikauriita tavataan Siperiassa ja Mongoliassa. Ne elävät metsäisillä vuoristoalueilla ja ovat hyvin sopeutuneita lumisiin olosuhteisiin. Varsinkin talvella myskikauriit käyttävät ravintonaan pääasiassa jäkäliä, mutta syövät kesällä lisäksi mm. ruohoja ja puiden lehtiä. Ruokaa tavoitellessaan myskikauriit voivat kiipeillä kallellaan olevin puiden rungoilla jopa 3-4 metrin korkeuteen. Myskikauriit elävät pääasiassa yksi tai pienissä, korkeintaan 3 yksilön ryhmissä.
SUOJELU
Myskikauriit on luokiteltu uhanalaiseksi lajiksi. Niiden suurin uhka on salametsästys. Myskikauriit ovat saaneet nimensä myskirauhasesta, jonka tuottama erite, myski, on yksi maailman kalleimmista eläinperäisistä tuotteista. Myskiä käytetään itämäisessä lääketieteessä sekä hajuvesiteollisuudessa. Elinalueiden suojelu, populaatiotutkimus, valistus sekä myskin korvaavien aineiden kehittäminen ovat tärkeimpiä suojelumenetelmiä. Myskikauriita on muutamissa eurooppalaisissa eläintarhoissa vain alle 20 yksilöä.
SOPEUTUMINEN TALVEEN
Myskikauriilla on erittäin lämmin talviturkki. Karvat ovat onttoja monien arktisten nisäkkäiden tavoin. Pienestä koostaan huolimatta myskikauris pystyy liikkumaan hyvin lumessakin.
Myskikauris
Moschus moschiferus, Siberian musk deer
Luokka: Mammalia – Nisäkkäät
Lahko: Artiodactyla – Sorkkaeläimet
Heimo: Moschidae-Myskikauriit
Koko: Paino 10-15 kg, säkäkorkeus 40-60 cm.
Lisääntyminen: Kiima joulu-maaliskuussa. Kantoaika 6 kk. Jälkeläisiä kerralla 1-3, vieroitus 3-4 kk:n iässä. Sukukypsä 15-17 kk:n ikäisenä.
Elinikä: 10-14 vuotta.
Tiesitkö, että…
myskikauriilla on erikoiset pitkät ja ulkonevat, jopa 10 cm pitkät kulmahampaat? Se käyttää niitä ”aseina” reviirikamppailussa.