Myskihärkä

ELINTAVAT

Myskihärät elävät tunturiylängöillä yleensä 10–20 eläimen laumassa, johon kuuluu sekä uroksia että naaraita. Kiima-aikaan valtauros ajaa kilpailevat urokset pois laumasta. Keväällä ja kesällä myskihärät ruokailevat alempana rehevillä mailla, kuten purovarsien pajukoissa, syöden saroja, ruohoja ja pajuja. Talvella ne siirtyvät avoimille tunturipaljakoille, jossa tuuli pitää lumen poissa niukan kasvillisuuden päältä. Niiden talven ruokavalioon kuuluvat puuvartiset kasvit ja edelliskesäiset kulottuneet ruohot. Luonnossa myskihärkiä esiintyy Kanadan pohjoisosissa ja Pohjois-Grönlannissa. Niitä on istutettu Norjaan, Ruotsiin, Alaskaan ja Venäjälle.

SUOJELU

Myskihärkiä on elänyt Skandinaviassa ennen viimeisintä jääkautta, jonka aikaan laji katosi muualta paitsi Grönlannista ja Kanadasta. Uudelleen myskihärkiä uhkasi kato ihmisen toimesta, kun laji metsästettiin sukupuuttoon 1800-luvun lopulla mm. Alaskasta. Suuri osa nykyisistä myskihärkäpopulaatioista on uudelleenistutettuja. Myös myskihärkää uhkaa ilmaston lämpeneminen: kasvillisuuden muuttuessa myskihärkien ravinnonsaanti voi vaikeutua ja muuttuvat lumiolosuhteet vaikeuttavat ravinnonhankintaa. Ranuan eläinpuiston myskihärät ovat osa Euroopan uhanalaisten lajien suojeluohjelmaa (EEP).

SOPEUTUMINEN TALVEEN

Myskihärkä ei palele kovissakaan pakkasissa. Sen alusvillan sanotaan olevan maailman lämpimin luonnonkuitu ja jopa 8 kertaa lampaanvillaa lämpimämpää. Pitkät ja karheat päällyskarvat pitävät tuulen ja tuiskun loitolla. Myskihärän ääriosat korvat, häntä ja raajat ovat lyhyet, jolloin lämpöä luovuttavaa ihopintaa on vähemmän. Myskihärkien ravinto talvella on puisevaa ja sitä on niukasti. Myskihärät syövätkin kesän aikaan paljon ja keräävät näin vararavintoa nahkansa alle talven varalle. Ne liikkuvat verkkaisesti ja harkiten, eivätkä tuhlaa energiaa turhaan.