Metsäpeura

ELINTAVAT

Metsäpeura on läheistä sukua porolle, mutta se on poroa kookkaampi ja nimensä mukaisesti alun perin pohjoisten metsien asukki. Kuten porokin, se käyttää ravinnokseen jäkälää, sieniä, heiniä, ruohovartisia kasveja sekä pensaiden ja puiden lehtiä. Myös se vaeltaa ruuan perässä rehevien kesälaitumien ja karumpien jäkäläkankaiden välillä.

SUOJELU

Metsäpeura luetaan Suomessa silmälläpidettäviin lajeihin, jolle vuosittain myönnetään satakunta pyyntilupaa niiden aiheuttamien vahinkojen vähentämiseksi. Metsäpeurat metsästettiin Suomesta sukupuuttoon 1900-luvun alussa, mutta 1950-luvulla peurat alkoivat levittäytyä uudelleen Suomeen itärajan takaa. Metsäpeurojen Kuhmon kanta oli huipussaan vuonna 2001, jolloin yksilöitä laskettiin olevan n. 1700. Tämän jälkeen kanta on pienentynyt ollen vuona 2008 alle 1000 yksilöä. Nykyinen Kainuun kanta käsittää n. 700 yksilöä (v. 2015). Kainuusta peuroja on siirtoistutettu Suomenselän alueelle. Lisäksi tarhassa kasvatettuja peuroja on vapautettu mm. Ähtärin alueelle. Suomenselällä ja Keski-Suomessa metsäpeurakanta on vahvistunut yli 1250 yksilöön (v. 2015). Ranuan eläinpuiston metsäpeurat ovat osa Eurooppalaista kantakirjaa, EEP ohjelmaa, jota koordinoi Korkeasaari. Vuonna 2016 alkoi MetsäpeuraLife- hanke, johon Ranuan Eläinpuisto osallistuu. MetsäpeuraLife- hankkeessa metsäpeuroja palautetaan niiden alkuperäisille elinalueille Pirkanmaalle ja Etelä-Pohjanmaalle. Lue lisää MetsäpeuraLife- hankkeesta: https://www.ranuazoo.com/blog/2017/06/13/metsapeuralife/.

SOPEUTUMINEN TALVEEN

Metsäpeuralla on ontoista, hyvin eristävistä karvoista muodostuva talviturkki. Myös nahanalainen vararavintorasva lämmittää. Leveät sorkat eli koparat helpottavat lumessa liikkumista. Metsäpeura on sopeutunut vielä lumisempiin oloihin kuin poro; pitemmillä jaloilla pääsee kulkemaan Kainuun syvälumisissa metsissä ja pidempi kuono-osa mahdollistaa paremman hajuaistin. Se on tarpeen, sillä jäkälä on paksun nietoksen alla.