Punakettu
ELINTAVAT
Sopeutuvaista ja neuvokasta kettua tavataan kaikenlaisissa elinympäristöissä kaupungeista erämaihin. Se viihtyy siellä, missä kulloinkin on ravintoa saatavilla. Ketun pääravintoa ovat myyrät, mutta myyräkantojen ollessa alhaalla kelpaa muukin eläinravinto; hautovat metsäkanalinnut sekä niiden munat ja poikaset, jänikset, sammakot, kalat ja jopa hyönteiset. Myös marjat ja hedelmät sekä haaskat ja kaatopaikkatähteet käyvät ketulle. Kettu on pääasiassa yö- ja hämäräaktiivinen, mutta tarpeen tullen sen voi tavata ruuanhaku- tai riijuureissulla myös päiväsaikaan. Se on viime aikoina laajentanut elinpiiriään yhä pohjoisemmaksi tunturialueelle, jolloin naali joutuu kilpailemaan sen kanssa ravinnosta ja pesäpaikoista.
SUOJELU
Yleinen ja laajalle levinnyt punakettu kuuluu riistalajeihin. Metsästäjät kokevat ketun kilpailijakseen, jota metsästetään nykyisin ei niinkään turkin, kuin ”riistanhoidon” takia. Vuotuinen saalis on ollut 50 000-60 000 yksilöä.
SOPEUTUMINEN TALVEEN
Kettu vaihtaa syksyllä lämpimän talviturkin, joka pohjoisilla seuduilla on eteläisempiä alueita pidempi. Pohjoisilla ketuilla on myös karvaiset jalkapohjat eteläisten kettujen tassutellessa paljain anturoin.
Punakettu
Vulpes vulpes, Red fox
Luokka: Mammalia – Nisäkkäät
Lahko: Carnivora- Petoeläimet
Heimo: Canidae – Koiraeläimet
Koko: Paino 3-8 kg, säkäkorkeus 35-40 cm.
Lisääntyminen: Kiima maaliskuussa, kantoaika n. 2 kk. Jälkeläisiä kerrallaan 6-8, jopa 12. Itsenäistyy ensimmäisen kesänsä syksyllä, sukukypsä 10 kk:n iässä.
Elinikä: Enintään 14 vuotta.
Tiesitkö, että…
vaikka ketunpennut itsenäistyvät ensimmäisenä syksynään, hyvän ravintotilanteen vallitessa naaraspennut voivat jäädä emojensa elinpiirille? Seuraavana kesänä nämä ”isosiskot” auttavat uuden pentueen hoitamisessa.