Sisältöön sitemap

Punakettu

ELINTAVAT

Sopeutuvaista ja neuvokasta kettua tavataan kaikenlaisissa elinympäristöissä kaupungeista erämaihin. Se viihtyy siellä, missä kulloinkin on ravintoa saatavilla. Ketun pääravintoa ovat myyrät, mutta myyräkantojen ollessa alhaalla kelpaa muukin eläinravinto; hautovat metsäkanalinnut sekä niiden munat ja poikaset, jänikset, sammakot, kalat ja jopa hyönteiset. Myös marjat ja hedelmät sekä haaskat ja kaatopaikkatähteet käyvät ketulle. Kettu on pääasiassa yö- ja hämäräaktiivinen, mutta tarpeen tullen sen voi tavata ruuanhaku- tai riiuureissulla myös päiväsaikaan. Se on viime aikoina laajentanut elinpiiriään yhä pohjoisemmaksi tunturialueelle, jolloin naali joutuu kilpailemaan sen kanssa ravinnosta ja pesäpaikoista.

SUOJELU

Yleinen ja laajalle levinnyt punakettu kuuluu riistalajeihin. Metsästäjät kokevat ketun kilpailijakseen, jota metsästetään nykyisin ei niinkään turkin, kuin ”riistanhoidon” takia. Vuotuinen saalis on ollut 50 000-60 000 yksilöä.

SOPEUTUMINEN TALVEEN

Kettu vaihtaa syksyllä lämpimän talviturkin, joka pohjoisilla seuduilla on eteläisempiä alueita pidempi. Pohjoisilla ketuilla on myös karvaiset jalkapohjat eteläisten kettujen tassutellessa paljain anturoin.

Punakettu

Vulpes vulpes, Red fox

Luokka: Mammalia – Nisäkkäät

Lahko: Carnivora- Petoeläimet

Heimo: Canidae – Koiraeläimet

Koko: Paino 3-8 kg, säkäkorkeus 35-40 cm.

Lisääntyminen: Kiima maaliskuussa, kantoaika n. 2 kk. Jälkeläisiä kerrallaan 6-8, jopa 12. Itsenäistyy ensimmäisen kesänsä syksyllä, sukukypsä 10 kk:n iässä.

Elinikä: Enintään 14 vuotta.

Tiesitkö, että…

vaikka ketunpennut itsenäistyvät ensimmäisenä syksynään, hyvän ravintotilanteen vallitessa naaraspennut voivat jäädä emojensa elinpiirille? Seuraavana kesänä nämä ”isosiskot” auttavat uuden pentueen hoitamisessa.