Jääkarhu

ELINTAVAT

Jääkarhut elävät arktisten alueiden rannikoilla ja pohjoisten merten jäälakeuksilla. Ravinnokseen ne saalistavat pääasiassa hylkeitä, mutta niille maistuvat myös lintujen poikaset ja munat sekä toisinaan myös ruskolevä. Pentujensa kanssa kulkevaa naarasta lukuun ottamatta jääkarhut elävät yksin. Tiine jääkarhunaaras vetäytyy loppusyksyllä lumiluolaan. Se säästää energiaa tulevien jälkeläisten imetystä varten. Alle puolikiloiset pennut syntyvät keskellä talvea ja viettävät ensimmäiset kuukautensa lumiluolan suojissa emon maidon varassa kasvaen.

SUOJELU

Vuonna 1973 allekirjoitettiin kansainvälinen sopimus jääkarhujen suojelemisesta. Metsästyksen sijaan ilmaston lämpenemisestä on tullut jääkarhun suurin uhka. Jääkarhut tarvitsevat merien jääpeitettä voidakseen saalistaa hylkeitä. Lyhenevä jääpeitteinen aika ja kutistuva merijää vaikeuttavat niiden saalistamista. Jäälauttojen väliset etäisyydet kasvavat ja, vaikka jääkarhu onkin hyvä uimari, tavataan hukkuneita jääkarhuja yhä useammin. Jääkarhu on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi. Ranuan eläinpuiston jääkarhut ovat osa Euroopan uhanalaisten lajien suojeluohjelmaa (EEP).

SOPEUTUMINEN TALVEEN

Jääkarhu on täydellisesti sopeutunut elämään arktisilla alueilla. Sen turkki on valkoinen kesät talvet. Saaliseläinten on vaikea havaita sitä lunta vasten. Onttojen karvojen ansiosta turkissa on paljon eristävää ilmaa. Jääkarhulla voi olla jopa 10cm paksu rasvakerros, joka eristää ja kelluttaa uivaa karhua. Vararasva auttaa myös jääkarhua selviämään ruuan käydessä vähiin. Pienet korvat vähentävät lämmönhukkaa, ja tassunpohjien karvapeite sekä lämmittää että antaa lisäpitoa liukkaalla jäällä.

RANUALLA

Ranuan eläinpuiston Venus-jääkarhu saapui Rostockin eläintarhasta Saksasta vuonna 2006.