Viirupöllö
ELINTAVAT
Viirupöllö on itäinen laji, jota tavataan Skandinaviassa, muttei muualla läntisessä Euroopassa. Suomessa niitä esiintyy pohjoisinta Lappia ja Ahvenanmaata lukuun ottamatta koko maassa. Ravinnokseen viirupöllöt käyttävät pääasiassa pikkujyrsijöitä, mutta myös muita pikkunisäkkäitä sekä lintuja ja sammakoita. Viirupöllön on perinteisesti voinut tavata vanhoissa havu- ja sekametsissä. Se pesii mielellään katkenneessa pökkelössä, mutta kelpuuttaa myös vanhat petolintujen risupesät sekä pöntöt. Viirupöllö on tunnettu raivokkaasta tavastaan puolustaa pesäänsä; häiritty viirupöllönaaras saattaa syöksyä varoittamatta tunkeilijan kimppuun ja käyttää kynsiään ja nokkaansa häiritsijän karkottamiseen.
SUOJELU
Viirupöllö on rauhoitettu luonnonsuojelulailla.
SOPEUTUMINEN TALVEEN
Viirupöllö on paikkalintu, joka pysyttelee samoilla seuduilla kesät talvet vuodesta toiseen. Viirupöllöllä ei ole erityisiä, muista pöllöistä poikkeavia sopeutumia kylmään talveen, joten lajin levinneisyyskään ei ulotu aivan pohjoiseen Lappiin.
Viirupöllö
Strix uralensis, Ural owl
Luokka: Aves – Linnut
Lahko: Strigiformes – Pöllölinnut
Heimo: Strigidae – Pöllöt
Koko: Paino 450-1020 g, siipien kärkiväli 125-135cm, naaraat kookkaampia kuin koiraat.
Lisääntyminen: Naaras munii maalis-huhtikuussa 3-4 munaa, haudonta 31-34 vrk.
Elinikä: Rengastustietojen mukaan vanhin viirupöllö on elänyt 24-vuotiaaksi.
Tiesitkö, että…
nykyinen tehokas metsänhoito vähentää viirupöllölle sopivia pesäpaikkoja; vanhoja, sisältä lahoja puita, jotka myrsky on katkaissut pökkelöksi? Sama asuntopula vaivaa myös muita kolopesijöitä. Onneksi ihmiset ovat auttaneet näitä asunnottomia viemällä lukemattomia pesäpönttöjä talousmetsiin.