Tunturipöllö

ELINTAVAT

Tunturipöllön levinneisyys keskittyy pohjoiselle napaseudulle, jossa se saalistaa miltei yksinomaan tunturisopuleita ja myyriä. Pesimäpaikakseen tunturipöllö valitsee puuttoman tunturin laen. Mikäli ravintoa ei ole tarjolla, lähtevät tunturipöllöt vaeltamaan: yleensä itään tai länteen, joskus eteläänkin. Tällöin niitä voi nähdä saaristojen ulkoluodoilla ja jopa kaupunkien kerrostalojen katoilla. Tunturipöllö saalistaa myös valoisaan aikaan, poikkeuksena moniin tiiviisti hämärä- ja yöaktiivisiin sukulaisiinsa. Kesällähän pohjoisilla tunturialueilla on auringonvaloa ympäri vuorokauden ja vastaavasti talvella on jatkuva hämärä. Tunturipöllöjen vuosittainen esiintyminen vaihtelee ravintotilanteen mukaan; joinakin vuosina esimerkiksi Suomessa ei ole yhtään tunturipöllöä, mutta sopulien huippuvuosina tunturipöllöjä voi jopa pesiä pohjoisimmassa Lapissa.

SUOJELU

Maailmanlaajuisesti tunturipöllöä ei lueta uhanalaiseksi lajiksi, mutta Suomessa se on erittäin uhanalainen. Tunturipöllö onkin luonnonsuojelulailla rauhoitettu, samoin kuin muut pöllömme. Ilmastonmuutos saattaa vähentää tunturipöllön pääravinnon – sopulien – huippuesiintymiä, jolloin tunturipöllöjen selviytyminen vaikeutuu. Tunturipöllö kuuluu Euroopan ex-situ -suojeluohjelmaan (EEP).

SOPEUTUMINEN TALVEEN

Tunturipöllö on arktinen laji, jonka valkoinen tai valkoisenkirjava väritys saa linnun sulautumaan erinomaisesti lumiseen ympäristöönsä. Sillä on talvella ilmava, kesäpukua tiheämpi, höyhenpeite, joka suojaa myös jalkoja. Harjasmaiset höyhenet nokan tyvellä eristävät kylmältä.