Susi

ELINTAVAT

Susi on yöeläin, jonka ominaisin tapa hankkia ravintoa on saalistaa hirvieläimiä laumassa. Susilauman muodostavat uros ja naaras, sekä niiden nuoret jälkeläiset. Yksilömäärän kasvaessa osa nuorista susista erkaantuu laumasta. Nämä yksinäiset sudet voivat liikkua laajoillakin alueilla etsien sopivaa elinaluetta ja kumppania. Ravinnokseen susi saalistaa hirvieläinten ohella esim. jäniksiä ja majavia, ja kelpaavat sille haaskatkin. Suomessa susia on eniten maan itärajalla, sillä kanta täydentyy Venäjältä vaeltavista yksilöistä. Nykyisin susia tavataan koko Suomen alueella. Susi viihtyy parhaiten alueilla, joista löytyy sen pääravintoa, hirvieläimiä. Arkana eläimenä se arvostaa laajoja, rauhallisia erämaita, mutta ihmisen levittäytyessä yhä syvemmälle metsään ovat sudetkin sopeutuneet ihmisen läsnäoloon. Ihmisasutuksen lähistöllä liikkuvat sudet ovat useimmiten yksinäisiä, elinpiiriään etsiviä susia.

SUOJELU

Susia on vainottu niiden kotieläimille ja riistalle aiheuttamien vahinkojen vuoksi, ja Suomessa oli vain muutama susi 1920-luvulla. Vielä 1970-luvulla sudesta maksettiin tapporahaa. Sudet rauhoitettiin poronhoitoalueen ulkopuolella 1973 ja suden suojelua on asteittain lisätty niin, että nykyisin muutoin täysin rauhoitetun suden pyyntiin voi alueellinen Riistakeskus myöntää luvan merkittävien vahinkojen ehkäisemiseksi. Susia on arvioitu olevan Suomessa viime vuosina noin 300 yksilöä. Rauhoittamisen jälkeen valtio on korvannut susien tekemiä vahinkoja. Korvaukset ovat yksi niistä keinoista, joiden avulla pyritään ihmisen ja suurpetojen mahdollisimman kitkattomaan rinnakkaiseloon. Korvauskäytännöt ovat muuttuneet ajan myötä. Aiemmin poronomistajalle maksettiin korvauksia ainoastaan suden tappamaksi todetuista poroista. Läheskään kaikkia kuolleita poroja ei voida löytää maastosta, ja tätä kompensoidaan osittain maksamalla korvaus 1,5 kertaisena jokaista löytynyttä petojen tappamaa poroa kohden. Nykyään lisäksi voidaan korvata osa suurpetojen vuoksi kadoksiin jääneistä vasoista laskennallisin perustein (ns. vasahävikkikorvaus). Välillä suurpedot voivat silti aiheuttaa merkittävää taloudellista vahinkoa poroelinkeinolle.

SOPEUTUMINEN TALVEEN

Susi on aktiivinen läpi vuoden. Tuuhea talviturkki pitää sen lämpimänä ja sopeutuminen haaskojen syöntiin helpottaa ravinnonhankintaa. Syvässä lumessa liikkuessaan lauman jäsenet kulkevat peräkkäin edellisen tekemillä jäljillä. Näin ne säästävät energiaa.