Laulujoutsen

ELINTAVAT

Laulujoutsen on pohjoinen laji ja Suomessa sitä tavataan koko maassa. Se pesii soitten lampareissa, rehevillä pikkulammilla sekä suojaisilla järvenlahdilla. Joutsen kuuluu puolisukeltajiin, jotka hakevat ravintoa järven pohjasta pitkän kaulansa avulla. Laulujoutsen syö vesikasveja ja niiden juuria, vedessä ja maalla eläviä pieniä selkärangattomia sekä siemeniä ja marjoja. Laulujoutsennaaras ja -koiras muodostavat usein elinikäisen parisuhteen. Joutsenen poikasen kehittyminen lentokykyiseksi vie paljon aikaa, ja linnut lähtevät muuttomatkalle vasta järvien jäätyessä. Joskus pesinnän myöhäisen ajankohdan tai aikaisen talventulon vuoksi osa poikasista kehittyy liian myöhään, ja jää siksi jälkeen muuttoparvesta. Nuori joutsen selviää talven yli, mikäli se pääsee muiden joutsenten matkassa lentämään etelään, löytää talvella sulan paikan ja riittävästi ravintoa, tai päätyy ihmisten hoitoon talveksi. Normaalisti emolinnut ja poikaset pysyvät yhdessä poikasten ensimmäisen talven yli.

SUOJELU

1900-luvun alkupuoliskolla laulujoutsen oli lähes hävitetty maastamme. Viimeiset arat laulujoutsenemme elivät pohjoisen koskemattomissa erämaissa. Lajin pelastumisessa tärkeä rooli oli eläinlääkäri Yrjö Kokolla ja hänen teoksillaan ”Laulujoutsen” ja ”Ne tulevat takaisin”. Nykyisin laulujoutsen on yleinen lintu.

SOPEUTUMINEN TALVEEN

Laulujoutsenet muuttavat talveksi Iso-Britanniaan, Mustallemerelle tai Länsi-Euroopan rannikolle.