Ilves

ELINTAVAT

Suomessa ilvekset asuttavat hyvin monentyyppisiä elinympäristöjä lähes koko maassa lukuun ottamatta tunturiseutuja ja Pohjanmaan tasaisia rannikoita. Ilveksen pääravintoa ovat jänikset. Saaliseläimiin kuuluvat valkohäntäkauriit, metsäkauriit, metsäkanalinnut ja pikkunisäkkäät. Poronhoitoalueella ilvekset saalistavat myös poroja. Jänikset ja valkohäntäpeurat viihtyvät varsinkin lehti- ja sekametsissä, peltojen reunamilla sekä pusikoissa. Niinpä ne ovat myös ilta- ja aamuhämärissä liikkuvalle ilvekselle mieleen. Ilvekset ovat yksineläjiä; vain emo ja saman vuoden pennut kulkevat yhdessä. Nykyisin varsinkin nuoria ilveksiä voi tavata myös asutuksen läheisyydessä, mutta piilottelevaa täpläturkkia pääsee näkemään harvoin.

SUOJELU

Suomen ilveskanta metsästettiin liki sukupuuttoon 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Rauhoitus astui voimaan 1962 ja kanta elpyi rajojen takaa sekä idästä että lännestä saatujen täydennysten ansiosta. Nykyisin kanta on Suomessa elinvoimainen, ja laji kuuluu riistaeläimiin. Ilveksiä on nykyisin n. 2700–2800 yksilöä (v. 2015) ja niitä metsästetään vuosittain jopa 400–500 yksilöä riistanhoitopiirien erikoisluvilla. Keski- ja Etelä-Euroopassa ilvespopulaatiot ovat pieniä ja eristyneitä. Monia niistä on luotu tai vahvistettu siirtoistuttamalla ilveksiä alueelle. Myös Ranualla syntyneitä ilveksiä on viety Saksaan Hertzin kansallispuistoon vahvistamaan sikäläistä ilveskantaa. Ranuan eläinpuiston ilvekset ovat osa Eurooppalaista kantakirjaa (ESB).

SOPEUTUMINEN TALVEEN

Paksu talviturkki suojaa kylmältä ja leveät, runsaskarvaiset tassut helpottavat kulkua lumisilla alueilla. Pehmeässä lumessa ilves voi levittää varpaansa, jolloin kantavaa pintaa on enemmän.