Ahma

ELINTAVAT

Ahmaa tavataan pohjoisella pallonpuoliskolla ympäri maapallon. Kanta on kuitenkin kaikkialla harva ja koko ajan pienenevä. Suomen ahmoista valtaosa elää Pohjois- ja Itä-Suomessa. 1980- ja -90-luvuilla ahmoja on siirtoistutettu myös keskiseen ja läntiseen Suomeen. Ahma viihtyy niin havumetsissä kuin tuntureillakin. Se käyttää ravinnokseen pääasiassa haaskoja, mutta saalistaa itsekin poroja ja pienempiä nisäkkäitä. Lisäksi ahmat saattavat hyödyntää hirven teurasjätteet ja niille maistuvat myös marjat. Ahmat ovat erittäin liikkuvaisia ja niillä on suuri elinpiiri. Päivässä ne voivat jolkottaa jopa 50 km. Yksinelävä ahma on pääasiassa hämäräaktiivinen.

SUOJELU

Ahmoja on vainottu niiden varsinkin porotaloudelle aiheuttamien vahinkojen vuoksi. Vuoteen 1976 asti ahmasta maksettiin Suomessa jopa tapporahaa. Ahma rauhoitettiin täysin vuonna 1982, eikä sille ole myönnetty erikoispyyntilupiakaan vuoden 1983 jälkeen. Ahmoja on tosin salapyydetty varsinkin Lapissa. Nykyisellä (v. 2020) n. 390 yksilöllä Suomen ahmakanta on erittäin uhanalainen. Ranuan eläinpuiston ahmat Khurma ja Julle sekä vuonna 2024 syntyneet kolme pentua ovat osa Euroopan uhanalaisten lajien suojeluohjelmaa (EEP).

SOPEUTUMINEN TALVEEN

Ahma vaihtaa talveksi lämpimän talviturkin. Myös ahman tassunpohjat ovat karvaiset ja ne ovat ruumiinpainoon nähden suuret, joten se pääsee kulkemaan hangessakin suhteellisen vaivattomasti.