
Valkoposkihanhi
ELINTAVAT
Valkoposkihanhi on arktinen hanhilaji, joka on alun perin kotoisin Venäjän pohjoisilta saarilta, Huippuvuorilta ja Grönlannista. Itämeren piirissä valkoposkihanhia on tavattu pesivänä 1970-luvulta ja Suomessa 1980-luvulta lähtien. Nykyisin valkoposkihanhikanta on Suomessa painottunut etelärannikolle, mutta pesintöjä on todettu rannikollamme aina Oulua myöten sekä myös sisämaassa. Valkoposkihanhen alkuperäinen ympäristö on kuitenkin arktisen tundran kallioisilla ja kivisillä rinteillä kosteikkojen tuntumassa. Ne syövät ruohoa, viljan oraita ja jyviä sekä kasvien lehtiä. Pesän valkoposkihanhet rakentavat usein lähelle merilintukolonioita. Nykyisin ne pesivät myös kaupunkien puisto- ja viheralueilla. Valkoposkihanhet ruokailevat mielellään viljelys- ja laidunmailla suurissa parvissa.
SUOJELU
1900-luvun alkupuolella metsästys valkoposkihanhien pesimä-, muutto-, ja talvehtimisalueilla oli romahduttaa koko maailman valkoposkihanhikannan. Monissa maissa laji rauhoitettiin 1960-luvulla. Nykyisin valkoposkihanhi kuuluu EU:n erityisesti suojeltujen lajien listalle ja on siten Suomessakin luonnonsuojelulailla rauhoitettu.
SOPEUTUMINEN TALVEEN
Siperialaiset sekä Itämeren piirin valkoposkihanhet muuttavat talvehtimaan Hollantiin, Grönlannin ja Huippuvuorten linnut puolestaan Britteinsaarille.
Valkoposkihanhi
Branta leucopsis, Barnacle goose
Luokka: Aves – Linnut
Lahko: Anseriformes – Sorsalinnut
Heimo: Anatidae – Sorsat, Hanhet Ja Joutsenet
Koko: Paino 1,5-2 kg, siipien kärkiväli 130-140cm.
Lisääntyminen: Munia 4-5, haudonta 24-25 vrk. Itsenäistyy ensimmäisenä talvenaan, sukukypsä 3-vuotiaana.
Elinikä: Rengastustietojen mukaan vanhin elänyt 24-vuotiaaksi.

Tiesitkö, että…
Itämeren alueen valkoposkihanhikanta on alkujaan peräisin tarhalinnuista? Kun karanneet tarhalinnut asettuivat pesimään alueelle, houkuttelivat ne muuttomatkalla olevia villejä lajikumppanejaan jäämään Itämerelle.