Metsäkauris

ELINTAVAT

Kauriit viihtyvät suojaisten metsiköiden ja avomaiden muodostamassa vaihtelevassa ympäristössä. Kauris on alati valppaana oleva eläin, joka on yleensä liikkeellä aamu- tai iltahämärissä. Talvisin kauriit voivat kerääntyä pieniksi laumoiksi, mutta kesällä kaurisuroksilla, poiketen muista hirvieläimistämme, on omat reviirinsä, jota ne vartioivat herkeämättä. Metsäkauriit syövät kesällä versoja, ruohokasveja ja viljaa. Talvella niiden ruokavalioon kuuluvat varvut sekä pensaiden ja puiden oksat. Metsäkauris on Euroopassa yleinen. Se on levinnyt Suomeen 1900-luvulla kahta tietä: Ruotsista Perämeren ympäri sekä Venäjältä rajan yli Kaakkois-Suomeen. Kauriita on myös siirtoistutettu Etelä-Suomeen ja Ahvenanmaalle. Kauris ei kuitenkaan ole uusi laji Suomessa vaan sitä on tavattu koko Skandinaviassa historian lämpiminä kausina. Nykyisin metsäkauriita tavataan pitkin eteläistä ja läntistä rannikkoseutua sekä Itä- ja Pohjois-Suomessa.

SUOJELU

Suomessa metsäkauris kuuluu riistaeläimiin ja runsaan alueellisen kantansa vuoksi sitä saa metsästää muista hirvieläimistämme poiketen ilman pyyntilupaa. Vuotuinen saalis on 2000–3000 yksilöä.

SOPEUTUMINEN TALVEEN

Metsäkauris valitsee talvehtimispaikakseen vähälumisen alueen, sillä paksun lumen aikaan se ei kykene kaivamaan varpuja ravinnokseen. Jos lunta on paljon, täytyy talvinen ravinto löytää hangen yläpuolelta; silloin syödään oksia ja neulasia. Suomen metsäkauriista osa talvehtii ihmisen avun turvin kerääntyen ruokintapaikkojen läheisyyteen. Kauriilla esiintyvä viivästynyt sikiönkehitys auttaa sekin osaltaan talven niukan ravinnon kauden yli. Varsinkin uroksia kuluttava kiima-aika on jo keskikesällä, joten pukille jää aikaa syksyllä keskittyä vararavinnon keräämiseen talven varalle. Naaraan puolestaan ei tarvitse jakaa energiaansa kehittyvän vasan kanssa heti talven alusta, kun sikiön kehittyminen alkaa vasta vuodenvaihteessa.